Bouncersin naisten joukkueen pelaaja Hanna Kuisma opiskelee Wolverhamptonissa ja pelaa amerikkalaista jalkapalloa Birmingham Lionsin riveissä. Alta pääset lukemaan kuulumisia Hannan voitokkaasta kaudesta. Ensimmäisen Hannan julkaisun löydät suoraan klikkaamalla tästä. 

Helou!

Photo: Whizzyfingers Photography

Sapphire league päättyi viime lauantaina finaaleihin ja Birmingham Lionsin kuudenteen peräkkäiseen mestaruuteen. Eräänlainen virstanpylväs vaihtoni aikana on nyt ohitettu ja on aika siirtyä kevättä kohti ja 11vs11 -peleihin. Ykkösjoukkueen osalta koko kausi oli varsin voittoisa, kymmenestä pelistä kärsittiin vain yksi tappio ennen joulua olleessa turnauksessa London Warriorsia vastaan. Tämän jälkeen joukkue otti itseään niskasta kiinni ja seuraavilla kolmella kohtaamisella Warriors päihitettiin. Ensimmäisen turnauksen jälkeen yksi joukkue pudottautui kokonaan sarjasta ulos, joten kaiken kaikkiaan perussarja pelattiin jatkuvasti kolmea joukkuetta vastaan; London Warriors, Sandwell Steelers ja Hertfordshire Tornadoes.

Warriors osoittautui kuitenkin ainoaksi kunnon vastustajaksi ja kaikissa muissa peleissä vastustaja lähes poikkeuksetta jäi kokonaan ilman pisteitä. Pisteistä puheen ollen puolustus teki parhaimmillaan enemmän pisteitä kuin hyökkäys syötönkatkoilla ja vain yksinkertaisesti repimällä pallon vastustajan käsistä. Rissujen yhteinen tavoite oli tehdä enemmän pisteitä kuin running backit pelin aikana mutta taidettiin tässä aina jäädä kakkoseksi. Toisaalta oltaisiin ansaittu vähintään puolet RB’ien pisteistä jo pelkästään TD’in ylipäätään mahdollistaneella blokkaamisella.

Oma kausi meni siis pääasiassa keskittyen harjoittelemaan rissujen päätaitoja; blokkaamista ja pallojen nappaamista eikä ikinä ollut puhettakaan ’toisesta pelipaikasta’. Pääosin kaikilla olikin siis vain yksi pelipaikka. Henkilökohtainen suoriutumiseni peleissä oli jatkuvasti parempaan kehittyvä. Varsinkin blokkaaminen parani peli peliltä, sillä aluksi tuotti vaikeuksia se, ettei puolustajiin saanut blokatessa tarttua ollenkaan kiinni. Tämä tuli opittua kerrasta, kun omasta mielestäni täysin puhdas blokki tuomittiin kiinnipidoksi.

Valmistautuminen turnaukseen alkoi heti viikon alussa maanantain treeneissä, jotka välillä olivat ainoat treenit ennen pelejä, sillä pelit pelattiin aina lauantaisin. Joka viikko pelikirjaan lisättiin uusia pelejä tai tehtiin hienoisia muutoksia aiempiin, jotta sillä kolmannellakin pelikerralla samaa joukkuetta vastaan olisi jotain mihin vastustajan puolustus ei ollut voinut valmistautua.

Photo: Jody Davies

Turnauksissa joukkueen mukana oli vähintään yksi huoltotiimin jäsen, joka aloitti tuntia ennen lämmittelyjä teippaamaan tarvittaessa pelaajia kasaan. Kauden aikana he myös auttoivat pelaajia fysiikan parantamisessa ja vammojen kuntoutuksessa.

Merkittävä ero valmistautumisessa ja palautumisessa brittien ja suomalaisten välillä on, että kun Suomessa pelin puolivälissä pistetään suolakurkkupurkki kiertämään niin täällä jokainen pelaaja ottaa esiin oman karkkipussinsa. Nopean energian saamisessa luotetaan siis enemmän sokeriin kuin suoloihin.

Peliä edeltävä noin tunnin lämmittely oli rakenteeltaan melkeinpä samanlainen kuin mitä meillä Bouncersissakin on. Nopeat alkulämmöt, pelipaikkakohtaiset ja lopussa scrimmage. Kolikonheittoa varten joukkue kerääntyi hevosenkenkämuodostelmaan, jonka jälkeen kapteenin johdolla veisattiin joukkueen kannatushuuto.

” UNITED WE STAND DIVIDED WE FALL
ALL FOR ONE ONE FOR ALL
WE SHALL NOT WE SHALL NOT
WE SHALL NOT BE DENIED “

Tästä eteenpäin kausi jatkuu valmistautumalla Ruotsi-ottelua varten. Tämän viikon alussa yksi joukkueen vahvimmista pelaajista, RB Ruth Matta, lähti kesäksi pelaamaan Amerikkaan, joten on mielenkiintoista nähdä, muuttuuko joukkueen pelitaktiikka mitenkään tästä johtuen. Vahvistuksia ollaan saatu Sandwell Steelersin riveistä matkaan mukaan.

Kesä lähenee, treenitahti kovenee ja kaikille bouncersilaisille tsemppiä lopputalven selätykseen! Terveisin,

”Han”

Photo: Jody Davies