Bouncers ry:n kipparointivastuu vaihtuu

Bouncers ry piti syyskokouksensa, jonka myötä seuran hallinnollisiin tehtäviin saatiin uusia nimiä. Jo vuosia seuratyössä urakoinut Niko Kovanen ottaa vastaan puheenjohtajan viestikapulan aiemmalta pj Miia Liukkoselta. Varapuheenjohtajan saappaisiin hyppäsi puolestaan Joel Asikainen. Sihteerin tehtävää toimittaa Tiina Saario ja rahakirstun päällä istuu edelleen Merja Hölttä. Miesten jaostoa hallituksessa edustaa Henri Heiskanen, naisten puolestaan Jenni Kuitunen ja junioreiden äänitorvena toimii Antti Kirves. Toiminnantarkastajaksi valikoitui Anniina Teittinen.

Toimihenkilöistä ehkä näkyvin lienee puheenjohtajan pesti, joten otimme Niko Kovasen haastattelun kohteeksi.

Kerro lyhyesti Niko mikä olet miehiäsi? -” Reilu kolmekymppinen mies Mikkelistä. Yrittäjäperheessä kasvanut, hieman omaakin yrittäjätaustaa. Nykyään päivätöinä toimin huoltoesimiehenä Raskoneella Mikkelissä. Töiden ja salitreenien välissä/jälkeen parhaani mukaan kehittämässä seuratoimintoja ja kannustamassa seuratoimijoita. Ulospäin tuntemattomille kaukaa katsottuna ehkä hieman ”jermun” oloinen mutta aivan jotain muuta sitten kun tutustuu enemmän. Avarakatseinen ja uskon omaavani käsitykset monialaisista näkökulmista erilaisissa tilanteissa. Melkein voisi sanoa että pääsen juttuun ja tulen toimeen ihmisen jos toisenlaisenkin kanssa. Positiivisuus ja kannustaminen tulevat melkein luonnostaan, vaikka se toisinaan voi olla hieman hankalaa, kuten varmaan jokainen tietää. Jokaisena päivänä voi koittaa olla entistä parempi versio itsestään.”

Kovanen ajautui Bouncersin toimintaan melko tutulla kaavalla; tutun houkuttelemana ja ensin pelejä katsomosta seuraamalla. -” Ensimmäisenä ajatuksena että eihän minusta tuohon ole, mikä varmaan monilla muillakin pyörähtää mielessä. Mutta no worries, kaikki aloittaa joltain tasolta ja sitä tasoa lähdetään rakentamaan peruskuntokaudesta eteenpäin jokaisen omalla kehittymisvauhdilla. Itse yllätyin silloin lajin sisältämän taktisuuden ja teknisyyden määrästä mikä ei välttämättä kokemattomalle katsojalle sinne katsomoon välittynyt. Sekin selvisi että joukkueessa tarvitsee monenlaisia taitoja ja ruumiinrakenteita; nopeita, vahvoja ja kaikkia siltä väliltä. Jokaiselle löytyy oma paikka ja etenkin isoille kavereille joille Mikkelissä olisi paljonkin tarvetta. Eli kuuluin itsekkin siihen kategoriaan joka omassa päässään ajatteli että ei ole soveltuva joukkueurheiluun fyysisen kokoni takia, mutta näinhän se ei ole, jefussa ei ole yhtä ainoaa muottia minkä läpi tarvitsisi kaikkien rutistautua”.

Bouncersin tuoreella puheenjohtajalla on jo selkeä näkemys toimikautensa tavoitteista. Ensimmäisenä listalla on lajin ja seuran olemassa olon tiedostamisen lisääminen Mikkelin alueella. -”Meillä on hieno taktinen laji joka sopii monenlaiselle harrastajalle ikään katsomatta. Jefun lisäksi on myös tarjolla lippupalloa jossa ei oteta kontaktia laisinkaan, vauhti ja teknisyys ovat samaa kuin normaalisti varusteet päällä mutta taklaaminen vain jää pois”. Kovanen nostaa tavoitteista tärkeäksi myös harrastajamäärien lisäämisen, mikä on ehdottoman tärkeää lajin säilyvyyden kannalta paikkakunnalla. -”Meillä laji on Suomen tasollakin lähinnä ’late entry’ -laji johon tullaan yleensä pitkälle juniori-ikäluokkien jälkeen. Juniorityön kasvattaminen onkin yksi suurimmista kehittämisen kohteista, jolla mahdollistettaisiin lajin pysyvyyttä siinä määrin kun junioreita iän puolesta päästäisiin nostamaan naisten ja miesten joukkueisiin”. Vaikka uusi seuraluotsi on asettanut useita tavoitteita, tunnistaa hän myös seuratyön sudenkuoppia. -”Haluaisin mahdollistaa myös seuratyötä tekeville entistä pienemmän vastuusektorin handlattavaksi jakamalla työt pienissä osissa uusille tekijöille. Seurojen yleinen ongelma on seuratyöntekijöiden ylikuormittuminen ja heidän energian loppuminen”.

Kovanen toivoisikin mukaan toimintaan henkilöitä rohkeasti myös seuran ulkopuolelta. -”Asiat pystytään opettamaan ja kouluttamaan ihan kenelle tahansa.”

Kovanen itse ei tällä hetkellä rymistele varusteet päällä kentällä, vaan toimii ainoastaan taustajoukoissa. Mielenkiintoinen kysymys kuuluukin, mikä Bouncersissa saa miehen ”pidettyä otteessaan” eli tekemään seuratyötä vuodesta toiseen? -”Liekö lievä mielenvikaisuus”, Kovanen naurahtaa. -”Kaikki ne kehitysmahdollisuudet joihin toivon mukaan aina vuosi vuodelta päästään paremmin kiinni. Se, että näet treeneissä/peleissä minkälaista toimintaa olet tukemassa, kehittämässä ja rakentamassa. Se yhteishenki joka porukalla on treeneissä ja niiden ulkopuolella. Itse en ole juurikaan se joka on siinä tapahtumien välittömässä keskiössä, vaan ennemminkin suntion omaisessa roolissa taka-alalla katsoen ja toimien. Nähdä seuran sekä yksilöiden kasvaminen ja kehittyminen, voida olla mukana mahdollistamassa tällaista seuratoimintaa joka antaa monelle sen arjesta irtaantumisen hetken pelien ja treenien muodossa. Monellakin voi olla se tilanne että treenit ja pelit on se ainut oma aika jota pääsee viikossa viettämään, ja se oma aika jos jokin on mielestäni tärkeää yksilön yleisen hyvinvoinnin kannalta. Melkein voisikin yleisesti ottaen mainita että kansanterveyden parantaminen ja onnellisuuden lisääminen muille on se joka ajaa itsenäni eteenpäin”.

Bouncersin naiset lähtevät uusimaan mestaruuttaan

Mestaruuskauden jälkeiset kuulumiset sekä yhteistyö Kuopion kanssa

Voitokkaan mestaruuskauden 2019 jälkeen Bouncersin naisten rosteri kapeni vanhojen konkareiden ripustettua harttareita naulaan. Osa pelaajista myös lähti viettämään ansaittua välivuotta lajista. Joukkue palaveerasi asian tiimoilta ensimmäisen kerran jo syksyllä, jolloin päädyttiin selvittämään farmiyhteistyötä tulevalle kaudelle. Jo aiemmilla kausilla yhteisiä leirityksiä ja harjoitusotteluita pelattuaan, Kuopio Steelersin naisten kanssa oli Bouncersin luonnollista selvitellä jatkoa yhteistyölle. Kuopiossa oltiinkin farmin suhteen erittäin myötämielisiä, joten sopimus syntyi.
”Yhteistyö on ollut kestävää jo useamman kauden. Menneinä vuosina on esim. leireilty yhdessä, niin pelaajat ja valmentajat olivat jo osittain tuttuja ennen tätä kautta”, kommentoi Leena Suikkanen. Steelersin riveissä hänellä on takana jo 4 pelikautta. 
 

Haastava kevät toi muutoksia yhteistyöhön

Koronan aiheuttamien haasteiden vuoksi joutui Steelers, valitettavasti, luopumaan sarjapaikastaan Naisten Vaahteraliigassa tulevalla kaudella, joten myös Bouncersin farmisopimus heidän kanssaan purkautui. Rosterin kapeus oli Bouncersilla jälleen haasteena, mihin löytyi hyvin luonnollisesti ratkaisu Kuopiosta siirtyvien pelaajien sekä Mikkelissä jo alkuvuodesta pidettyjen rekryjen kautta tulleiden rookieiden myötä.

”Kevät oli haastavaa aikaa monille seuroille ja etenkin Steelersin naisten joukkuetta se koetteli melkoisesti. Olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta, minkä Bouncers meille tarjosi ja pääsemme kaikista vastoinkäymisistä huolimatta treenaamaan tavoitteellisesti sekä tietenkin pelaamaan kesällä!”, toteaa jenkkifutiksen tulokaskauttaan pelikentällä jo jännityksellä odottava kuopiolainen Emmi Pasanen. ”Mukava olla osana toimivaa sekä hyvin valmennettua porukkaa, jolla on kyky menestyä!” lisää jo kuudetta kauttaan Bouncersiin täksi kaudeksi pelaamaan siirtynyt Niina Sutinen. ”On suuri ilo, että Mikkeli on ottanut Steelersin pelaajat avosylin vastaan ja tehnyt siirtymisestä mahdollisimman helppoa!” kommentoi kuopiolainen Suikkanen, joka niinikään vaihtaa täksi kaudeksi pelipaitansa keltamustaan.

 
 

Poikkeustilan jälkeen paluu kontaktiin kesäkuussa

Iskukykyinen joukkue on kasassa ja toukokuun puolivälistä alkaen on jo taas yhteisiä treenejäkin vedetty Urpolan kentällä koronarajoitukset huomioiden. Poikkeustilan aikaan joukkueen treenit ja yhteydenpito toteutettiin etänä Zoomissa sekä muuten kukin omilla tahoillaan treenaten. Ensimmäiset yhteiset kontaktitreenit, sitten maaliskuun alun, päästiin pitämään kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Tuolloin myös Kuopiosta siirtyneet pelaajat saapuivat ensimmäistä kertaa Mikkeliin treeneihin. Kesän aikana on tavoitteena käydä joitakin kertoja Mikkelistäkin porukalla vastavuoroisesti Kuopiossa treeneissä. Tällä tavoin Kuopion suunnallakin lajitreenit mahdollistavat pelillisen harjoittelun kautta 2021 ajatellen, esimerkiksi heille, jotka eivät tulevana kesänä pelaa muualla. Leirityksiä sekä pelipaikkakohtaisia valmennusklinikoita on Bouncersilla tiedossa vielä ennen kauden alkua, jotta varmistetaan yhteispelin sujuvan mutkattomammin tulevalla kaudella.

Kokenut rosteri vahvistuu pelaajasiirtojen ja tulokkaiden myötä

Bouncersin naisten joukkueen kokenut rosteri saakin uusista sekä siirtyneistä pelaajista kaivattua vahvistusta kauden peleihin.
 
”Jännityksellä odotan tulevaa kautta – on mukava päästä pelaamaan. Kaikki on vähän uutta, mutta joukkuehenki on niin hyvä, että odotan tulevalta kesältä paljon! Jengiin on ollut helppo päästä sisään, pelaajat ja valmentajat ovat erittäin mukavia. Ilmapiiri on kannustava ja motivoiva. Joukossa on konkareita ja rookieita – sopivalla mausteella ihan kaikkea. 6/5 ”, vastaa Suikkanen kysyttäessä mietteitä pelaamisesta uudessa joukkueessa sekä odotuksia tulevan kauden suhteen. ”Vastaanotto Mikkelissä on ollut hyvä ja on tuntunut hyvin luonnolliselta tulla tähän joukkueeseen, kun yhteistyötä on tehty jo pitkin talvea. Kaikilla on selkeästi halua auttaa silloin, kun on itse ihan hukassa. Arvostan sitä, että saan kaikenlaista palautetta joukkueelta ja valmentajalta”, kommentoi syksyllä lajin pariin painonnostosta ja crossfitistä siirtynyt kuopiolainen tulokaspelaaja Emilia Vihantola.
 
Naisten joukkueen päävalmentaja Miia Liukkonen on toimivaan yhteistyöhön silminnähden tyytyväinen.
 
”Kuopiolaiset ovat motivoituneita ja talvella tehty työ näkyy niin hyvänä fysiikkana sekä pelipaikkakohtaisissa tekniikoissa ja taidoissa. He ovat hitsautuneet todella nopeasti osaksi joukkuetta, mikä helpottaa myös kehittymään hyvin yhteenpelaavana joukkueena ennen pelikauden alkua”, summaa Liukkonen.
 

Bouncersin naisten pelaama sarjataso käyntiin heinäkuussa

”Odotan tulevaa pelikautta mielenkiinnolla! Henkilökohtaisella tasolla pyrin kehittymään teknisenä sekä taktisena pelaajana ja kartuttamaan pelikokemusta uudesta lajista. Joukkueena toivon, että pystymme tavoittelemaan mestaruutta yhtenäisenä joukkueena hyvällä meiningillä”, tuumaa Pasanen kauden tavoitteista. ”Mestaruuden voittaminen olisi mahtavaa! Erityisesti kovia pelejä ja hyviä onnistumisia odotan! Joku ”kunnon pusu” vastustajalle linjan takana olisi jees!” naurahtaa Sutinen viitaten pusulla taklaukseen aloituslinjan takana.

Joukkueen tavoite vaikuttaisikin olevan selkeä; lähteä uusimaan edellisen kauden mestaruutta. Tämän tavoitteen ovat nähtävästi myöskin keltamustiin väreihin siirtyneet omaksuneet mainiosti. 

 
Naisten 1. divisioonan runkosarja pelataan 4. pelikierroksena, joista 1. kierros pelataan heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Bouncersin naisten kausi alkaa heinäkuun 25.7. Klo 14 kotiottelulla Urpolan tekonurmella, jolloin vastaan matkustaa aiemmiltakin kausilta tuttu Seinäjoki Crocodiles. Runkosarjan jälkeen ovat edessä sijoitusten perusteella välierä- sekä finaaliottelut. Naisten 1. divisioonan sarjaohjelman löydät kokonaisuudessaan SAJL:in sivuilta oheisen linkin takaa: http://www.sajl.org/selaus/otteluohjelma.php?sarja=10&kausi=2020

Mikkeli Bouncers luopuu paikastaan miesten 1. divisioonassa

Mikkeli Bouncersin miesten edustusjoukkue ei osallistu kaudella 2020 amerikkalaisen jalkapallon 1. divisioonaan. Valitettavan luopumisen taustalla on liian kapea pelaajarunko, joka ei tulisi kestämään tulevan kauden sarjaohjelman läpivientiä.

Miesten edustusjoukkue aloittaa joukkueen jälleenrakentamisen hakien vauhtia 3. divisioonasta.

Uusien pelaajien toivotaan löytävän lajin pariin. Bouncersin lajiharjoituksiin voi tulla mukaan treenaamaan milloin vain. Treenit järjestetään Kalevankankaan kuplahallissa tiistaisin ja torstaisin klo 20.00-22.00.

Lisäksi erillinen lajikokeilu järjestetään uusille torstaina 23.1. klo 20.oo-22.00 Kalevankankaan kuplahallilla. Täysin ilmainen lajikokeilu on avoin niin miehille, naisille kuin junioreille.

Mikkeli Bouncers jatkaa kehittäen toimintaansa kaikilla osa-alueilla niin miesten, naisten ja junioreiden amerikkalaisessa jalkapallossa sekä lippupallossa. 

Lisätietoja miesten joukkueesta: ilkka.jamsa@bouncers.fi

Bouncers 10 vuotta!

Bouncersin 10-vuotista taivalta juhlittiin 19.10. lauantaina Urpolan Kartanolla. Samalla paketoitiin kausi 2019 palkitsemalla ansioituneita pelaajia ja seuratoimijoita.

Emilia Kemppi (kuvassa oik.) vastaanottamassa MVP-palkintoa.

Palkitut naiset kausi 2019:

Lippupallo MVP 2019: Jenni Kuitunen
Kapteenien valinta 2019: Tiina Astikainen
Vuoden rookie 2019: Minttu Junnola
Special Teams Player 2019: Reeta Löppönen
Kehittynein pelaaja 2019: Anni Laitinen
Vuoden linjanainen 2019: Anniina Teittinen
All Around Player 2019: Marleena Himanen
Hyökkäyksen paras 2019:
Hanna Kuisma
Puolustuksen paras 2019: Laura Pekkarinen

Vuoden LADY 2019 (pelaajien valinta): Emilia Kemppi

MVP (kiertopalkinto) 2019: Emilia Kemppi

______________________________

Palkitut miehet kausi 2019:

Miesten hyökkäyksen paras pelaaja Janne Tissari (kuvassa oik.).

 Vuoden rookie 2019: Oskari Vattu
Special Teams Player 2019: Mikko Koivisto
Hand of The Year 2019: Juha Kakriainen
Vuoden linjamies 2019: Joel Asikainen
Kiss of the Year 2019: Juha Kakriainen
Hyökkäyksen paras 2019:
Janne Tissa
Puolustuksen paras 2019: Niko Boman

Zimmer Trophy 2019 (pelaajien valinta): Chris Hall

MVP 2019: Chris Hall

______________________________

Seurapalkinnot 2019:

Bouncersin seuratyössä ansioituneet: Merja Hölttä, Tiina Saario, Niko Kovanen

Vuoden valmentaja 2019: Ilkka Jämsä

Vuoden Bouncers -seurapalkinto: Niko Kovanen

Vuoden Bouncers sekä seuratyössä ansioitunut Niko Kovanen pitämässä puhetta.

_____________________________

Bouncersin kunniamaininnat pitkästä seuratyöstä:

Petri Toivanen, Jyrki Hämäläinen, Jukka Pajulahti, Kai Koistinen

_____________________________

Amerikkalaisen jalkapallon liitto:

Pronssiset ansiomerkit: Jyrki Hämäläinen, Petri Toivanen, Miia Liukkonen

”Kouvolan miehet” pitämässä tunteikasta puhetta. Kuvassa vasemmalta oikealle: Marko Mikkelsson, Niko Boman, Ville Suominen ja Henri Kauhanen.

Kuvassa arvokkaasta seuratyöstä ansioituneet Bouncersin ”jefu-isät” Kai Koistinen ja Jukka Pajulahti.

Vanhoja konkareita, Bouncersin esi-isiä Marko Hölttää ja Kai Turpeista haastattelemassa Minna Rossi.

 

Junioriharjoitukset alkavat!

Bouncers aloittaa kaikille 7-17 vuotiaille amerikkalaisen jalkapallon yhteiset harjoitukset kalevankankaan kuplahallissa alkaen 3.10 torstaisin klo 20-21.

Päälle urheiluun sopiva vaatetus, jalkaan nappikset tai lenkkarit ja mukaan juomapullo.

Lisätietoja: holttasami77@gmail.com

Bouncersin flagikausi päättyi yhtä ottelua liian aikaisin

Bouncers otti osaa flagin Halli SM -sarjaan, joka pelattiin turnausmuotoisesti. Kauden tavoitteeksi joukkue oli yksimielisesti asettanut vähintään pronssimitalin. Runkosarjassa toiseksi sijoittunut Bouncers keräsi turnauksista 6 voittoa ja 2 häviötä. Molempiin tappioihin Bouncers taipui kohdatessaan Helsinki Wolverinesin. Runkosarjasta edettiin näin välieriin ja tavoite näyttikin olevan saavutettavissa vakuuttavan runkosarjan jälkeen. Joukkue lähti kauden viimeiseen turnaukseen hyvin valmistautuneena hakemaan paikkaa loppuottelussa välieräottelun voittamalla.

Välierässä Bouncers kohtasi neljäntenä olleen Kouvola Indiansin, kun kolmanneksi itsensä taistellut Roosters joutui perumaan osallistumisensa. Indians oli kuitenkin tällä kertaa lukenut läksynsä huolellisesti ja onnistui pysäyttämään Bouncersin hyökkäyksen etenemisen Chris Hallin toimiessa puolustuksen koordinaattorina. Välieräottelussa pelinrakentaja Jenni Kuitusen syötöstä maalit nimiinsä kirjasivat Miia Liukkonen sekä maaottelussakin Suomea edustanut Anni Suutari. Indians voitti ottelun pistein 26-12 edeten loppuotteluun ja näin ollen Bouncers joutui tyytymään SM-pronssiin. Vaikka pronssi olikin kauden alussa asetettu tavoite, oli välierätappio valtava pettymys koko joukkueelle. ”Nälkää jäi ensi kaudelle”, totesi pelaaja-valmentaja Miia Liukkonen ottelun jälkeen.

Bouncersin menestyksekästä flagikautta luotsaamassa olivat päävalmentaja Ilkka Jämsä, pelaaja-valmentaja Miia Liukkonen sekä puolustusta joulukuusta alkaen koordinoinut Jesse Matiskainen. Apuvalmentajana turnauksissa nähtiin lisäksi Olli Karhu ja Laura Pekkarinen. Bouncersin tehdyistä pisteistä turnauksissa vastasivat enimmäkseen Kemppi ja Suutari. Lähes jokainen hyökkäyksen pelaaja kuitenkin kuittasi nimiinsä pisteitä, joten hienoja onnistumisia nähtiin kauden aikana koko hyökkäykseltä. Rosterin laajuus tällä kaudella mahdollisti sen, että tietyt pelaajat pelasivat myöskin vain puolustusta.

Puolustuksen puolella liput tarttuivat vakuuttavalla tahdilla niin maajoukkueen kapteeni Anni Laitisen kuin blitzerinä pelanneen Tessa Kauppisen näppeihin. Syötönkatkoja napsivat ainakin Kemppi, Laitinen ja Suutari. ”Puolustuksen mukaan oli helppo hypätä kesken talven, kun jokaisella pelaajalla oli jo pelikirja ja omarooli hallussa. Eikä muutoksia tarvinnut juurikaan tehdä. Puolustus esiintyikin vahvasti aina kauden loppuun saakka. Jokainen pelaaja voi olla ylpeä omista pelisuorituksistaan”, kommentoi puolustusta koordinoinut Matiskainen. Kokonaisuutena siis puolustuksenkin kaudesta jäi vakuuttava tunne.

Tästä lähdetään jatkamaan syksyllä kohti seuraavaa Halli SM-sarjakautta. ”Kova joukkue ja hieno kausi, joka tosin päättyi ottelun verran liian aikaisin”, tiivistävät vielä Bouncersin kapteenit Kemppi ja Laitinen joukkueensa ajatukset kauden päätyttyä. Mennyt kausi oli siinä suhteessa poikkeuksellinen, että ensimmäistä kertaa joukkueen rosterissa oli myös vain pelkästään flagia pelaavia Ladyja. Tavoitteena Bouncersilla onkin saada laajennettua flagia omana lajinaan jenkkifutiksen rinnalla Mikkelissä.

Hanna maailmalla osa 2.

Bouncersin naisten joukkueen pelaaja Hanna Kuisma opiskelee Wolverhamptonissa ja pelaa amerikkalaista jalkapalloa Birmingham Lionsin riveissä. Alta pääset lukemaan kuulumisia Hannan voitokkaasta kaudesta. Ensimmäisen Hannan julkaisun löydät suoraan klikkaamalla tästä

Helou!

Photo: Whizzyfingers Photography

Sapphire league päättyi viime lauantaina finaaleihin ja Birmingham Lionsin kuudenteen peräkkäiseen mestaruuteen. Eräänlainen virstanpylväs vaihtoni aikana on nyt ohitettu ja on aika siirtyä kevättä kohti ja 11vs11 -peleihin. Ykkösjoukkueen osalta koko kausi oli varsin voittoisa, kymmenestä pelistä kärsittiin vain yksi tappio ennen joulua olleessa turnauksessa London Warriorsia vastaan. Tämän jälkeen joukkue otti itseään niskasta kiinni ja seuraavilla kolmella kohtaamisella Warriors päihitettiin. Ensimmäisen turnauksen jälkeen yksi joukkue pudottautui kokonaan sarjasta ulos, joten kaiken kaikkiaan perussarja pelattiin jatkuvasti kolmea joukkuetta vastaan; London Warriors, Sandwell Steelers ja Hertfordshire Tornadoes.

Warriors osoittautui kuitenkin ainoaksi kunnon vastustajaksi ja kaikissa muissa peleissä vastustaja lähes poikkeuksetta jäi kokonaan ilman pisteitä. Pisteistä puheen ollen puolustus teki parhaimmillaan enemmän pisteitä kuin hyökkäys syötönkatkoilla ja vain yksinkertaisesti repimällä pallon vastustajan käsistä. Rissujen yhteinen tavoite oli tehdä enemmän pisteitä kuin running backit pelin aikana mutta taidettiin tässä aina jäädä kakkoseksi. Toisaalta oltaisiin ansaittu vähintään puolet RB’ien pisteistä jo pelkästään TD’in ylipäätään mahdollistaneella blokkaamisella.

Oma kausi meni siis pääasiassa keskittyen harjoittelemaan rissujen päätaitoja; blokkaamista ja pallojen nappaamista eikä ikinä ollut puhettakaan ’toisesta pelipaikasta’. Pääosin kaikilla olikin siis vain yksi pelipaikka. Henkilökohtainen suoriutumiseni peleissä oli jatkuvasti parempaan kehittyvä. Varsinkin blokkaaminen parani peli peliltä, sillä aluksi tuotti vaikeuksia se, ettei puolustajiin saanut blokatessa tarttua ollenkaan kiinni. Tämä tuli opittua kerrasta, kun omasta mielestäni täysin puhdas blokki tuomittiin kiinnipidoksi.

Valmistautuminen turnaukseen alkoi heti viikon alussa maanantain treeneissä, jotka välillä olivat ainoat treenit ennen pelejä, sillä pelit pelattiin aina lauantaisin. Joka viikko pelikirjaan lisättiin uusia pelejä tai tehtiin hienoisia muutoksia aiempiin, jotta sillä kolmannellakin pelikerralla samaa joukkuetta vastaan olisi jotain mihin vastustajan puolustus ei ollut voinut valmistautua.

Photo: Jody Davies

Turnauksissa joukkueen mukana oli vähintään yksi huoltotiimin jäsen, joka aloitti tuntia ennen lämmittelyjä teippaamaan tarvittaessa pelaajia kasaan. Kauden aikana he myös auttoivat pelaajia fysiikan parantamisessa ja vammojen kuntoutuksessa.

Merkittävä ero valmistautumisessa ja palautumisessa brittien ja suomalaisten välillä on, että kun Suomessa pelin puolivälissä pistetään suolakurkkupurkki kiertämään niin täällä jokainen pelaaja ottaa esiin oman karkkipussinsa. Nopean energian saamisessa luotetaan siis enemmän sokeriin kuin suoloihin.

Peliä edeltävä noin tunnin lämmittely oli rakenteeltaan melkeinpä samanlainen kuin mitä meillä Bouncersissakin on. Nopeat alkulämmöt, pelipaikkakohtaiset ja lopussa scrimmage. Kolikonheittoa varten joukkue kerääntyi hevosenkenkämuodostelmaan, jonka jälkeen kapteenin johdolla veisattiin joukkueen kannatushuuto.

” UNITED WE STAND DIVIDED WE FALL
ALL FOR ONE ONE FOR ALL
WE SHALL NOT WE SHALL NOT
WE SHALL NOT BE DENIED “

Tästä eteenpäin kausi jatkuu valmistautumalla Ruotsi-ottelua varten. Tämän viikon alussa yksi joukkueen vahvimmista pelaajista, RB Ruth Matta, lähti kesäksi pelaamaan Amerikkaan, joten on mielenkiintoista nähdä, muuttuuko joukkueen pelitaktiikka mitenkään tästä johtuen. Vahvistuksia ollaan saatu Sandwell Steelersin riveistä matkaan mukaan.

Kesä lähenee, treenitahti kovenee ja kaikille bouncersilaisille tsemppiä lopputalven selätykseen! Terveisin,

”Han”

Photo: Jody Davies

 

Amerikkalaisvahvuutta Bouncersin väreihin

Ensimmäiseen 1.divisioonakauteen valmistautuva joukkue saa ulkomaalaisvahvistusta rosteriin. Kalifornialaislähtöinen Chris Hall tuo myös omalta pitkältä peliuraltaan paljon tietotaitoa lisää joukkueen harjoitteluun ja toimintaan.

– Ensisijaisesti Chris tulee pelaamaan puolustuksen takakentällä, toteaa joukkueen päävalmentaja Ilkka Jämsä.

Viime kaudella Chrisin pelatessa 1.divisioonassa Kouvola Indiansin paidassa, hän oli koko divisioonan tilastoykkönen taklaustilastoissa saaden 38 taklausta, joista 18 avustettuja taklauksia, keskiarvon ollessa 7,6 taklausta peliä kohden. Chris oli myös koko sarjan paras aloituspotkunpalauttaja edeten 484 jaardia 28,5 jaardin yrityskeskiarvolla.

– Chris on nopea ja kova taklaamaan. Hänen peluuttaminen muillakin pelipaikoilla on varmasti todennäköistä. Emme kuitenkaan saa ajautua tilanteeseen jossa peluutamme miestä liikaa, sanoo Ilkka Jämsä.

Chrisillä on pitkä kokemus lajista, johon tykästyi jo lapsena hänen isänsä ollessa valmentajana pop warner/high school joukkueissa. Chris on pelannut mm. Collegessa Mt. San Antoniossa ja Buffalo State Bengalsissa, sekä ennen Suomeen saapumistaan Unkarin ylimmässä sarjassa HFL:ssä, Eger Heroesissa.

– Aloitin amerikkalaisen jalkapallon pelaamisen 6-vuotiaana. Olin isäni mukana useissa harjoituksissa jotka hän veti vanhemmille ikäluokille, heitä seuratessa aloin kunnioittaa enemmän pelaajia ja tykästyin myös lajiin entistä enemmän, Chris muistelee.

”I started playing football at the age of 6 years old. My father was a pop warner/high school coach at that time. I was around most of the practices with the older group of players, which I began to look up to the older kids and love the sport more.”

Lajin kotimaassa pelattavaan peliin ja Suomessa pelattavaan peliin Chris kertoo huomaamistaan eroista seuraavasti:

– Suurimpana erona Amerikassa ja Suomessa pelattavalle pelille on pelinopeus ja vauhti jolla peliä pelataan NFL/CFL tasolla. Myös urheilullisuus on pidemmälle jalostettua Amerikassa. Kaiken kaikkiaan sanoisin kuitenkin että Suomessa lajia pelataan hyvällä, korkealla tasolla.

”The biggest difference in the game of football played in Finland would be the game speed and how fast it is played at the NFL/CFL level. Also, the athleticism can be a bit better in the states. Overall, I would say that Finnish football is still played at a good high level.”

Suomeen Chris saapui kaudelle 2018 kontaktoidessaan Suomessa entuudestaan tuntemaansa valmentajaa, jolta kysyi mikäli heillä olisi käyttöä takapuolustajalle. He kiinnostuivat tarjouksesta ja yhteistyön tuloksena Chris matkusti Suomeen. Suomeen Chris on mielestään sopeutunut oikein hyvin.

– Edellinen kesä oli ensimmäinen kesäni Suomessa, se tuntui hieman kuumalta ja kostealta suurimman osan kautta. Syksyllä olikin enemmän sadetta ja sen suuntaista keliä. Talvi sai aluksi hieman niskalenkin, koska täytyi totutella lumeen ja kylmyyteen uudelleen kuten kouluaikoina Buffalossa. Suomalaiset ovat todella avoimia kunhan heihin ensin tutustuu. Suurin osa heistä puhuu myös englantia, mikä hieman yllätti itseäni ensimmäisinä kuukausina, kertoo Chris.

”I’ve settled in alright I would say. The last summer was my first time being here, so it felt a little hot and humid throughout most of the season. In the Fall, it was more rain, etc. The winter really got me at the beginning, because I had to get use to the cold and snow like back in Buffalo. The finnish people are great and are really open once they get to know you. Also, most people speak English which surprised me after my first couple months here.”

Joukkueenjohtaja Niko Kovanen hymyilee tyytyväisyyttään saadessaan kovan vahvistuksen mukaan jo hyvissä ajoin ennen kauden alkua.

Chris on jo tammikuun alusta lähtien päässyt harjoittelemaan joukkueen kanssa ja tutustumaan pelaajiin ja valmentajiin, sekä valmennus- ja pelityyliin. Chris näyttää myös omalla tekemisellään hyvää esimerkkiä harjoituksissa.

– Jo ensimmäisistä harjoituksista lähtien olen tykännyt tyylistä joilla harjoitukset on rakennettu sekä pelaajien vallitsevasta päättäväisyydestä vetää harjoitukset läpi kovalla intensiteetillä. Kommunikointi ja henkilökemiat paranevat jokaisissa harjoituksissa, toteaa Chris.

”Ever since the first practice I liked the way practice was set up and the determination that the other players have. I believe we are gaining better chemistry with each other every practice. The communication on the field is also improving during team.”

Chris on myös luottavainen jo tulevan kesän koitoksiin ja uskoo Bouncersin mahdollisuuksiin.

– Pelatessani viime kauden 1. divisioonassa, haluaisin todellakin voittaa mestaruuden. Ja tiedän mitä kesältä odottaa. Uskon suuresti että joukkueemme voi yllättää muut ja voittaa mestaruuden. Näen että meillä on jo paljon oikeita palikoita viedä kausi maaliin asti, Chris kommentoi.

”I really want to win the 1st division after already playing last year in the division. I know what to expect. I believe there is a huge possibility that our team can win and shock the league. We have a lot of the right pieces that can make it all the way.”

Hanna maailmalla osa 1.

Bouncersin naisten joukkueen pelaaja Hanna Kuisma opiskelee Wolverhamptonissa ja pelaa amerikkalaista jalkapalloa Birmingham Lionsin riveissä. Pysy kuulolla – Hanna päivittää kuulumisiaan talven mittaan. Tässä osa 1.:

Hei!

Olen Hanna Kuisma, alun perin Orimattilasta kotoisin ja opintojen perässä Mikkeliin löytänyt tietojenkäsittelyn kolmannen vuoden opiskelija. Tällä hetkellä olen vaihdossa Iso-Britanniassa, Wolverhampton’issa, ja keskityn opinnoissani videotuotantoon. Jo ennen vaihtoon lähtöä otin yhteyttä Facebookin välityksellä lähimpään mahdolliseen jalkapallojoukkueeseen, Birmingham Lions’iin, ja he toivottivat minut saman tien lämpimästi tervetulleeksi.

Amerikkalaisen jalkapallon aloitin syksyllä 2016 eli henkilökohtainen kolmas kausi menossa tällä hetkellä. Mukaan lähdin, kun näin koululla Bouncersin mainosjulisteen syksyn alkeiskurssista ja paria viikkoa myöhemmin pyöräilin ensimmäisiin treeneihin. Muuttaessani Mikkeliin tarkoitukseni oli jatkaa pienen ikäni mittaista koripalloharrastusta mutta en pystynyt jatkamaan sitä haluamallani vaatimustasolla ja koin myös, että oli aika kokeilla jotakin uutta. Uusi kaupunki, uudet kujeet. Amerikkalaisen jalkapallon oli silti tarkoitus olla vain väliaikainen ratkaisu siihen asti, kun opinnoista valmistuttuani muuttaisin mahdollisesti toiseen kaupunkiin, josta löytyisi koripallojoukkue mutta tällä hetkellä tilanne näyttää pahasti siltä, että paluuta ei enää ole.

Täällä kausi alkoi lokakuun loppupuolella kolmen viikon aikana pidetyillä ’taster session’ -kokeilukerroilla. Kokeilukertoja oli yhteensä kolme, jonka jälkeen sai halutessaan liittyä joukkueeseen ja jatkaa kaudelle mukaan. Siitä eteenpäin onkin treenattu kahtena päivänä viikossa, maanantaisin kaksi ja lauantaisin kolme tuntia. Treenit pidetään Birminghamissa eli noin. 20 minuutin junamatkan päässä Wolverhamptonista. Paikallista kuplahallia ei ole vaan koko kausi treenataan ja pelit pelataan ulkona säässä kuin säässä. Suomalainen kylmyyden sietokyky jäi nopeasti kakkoseksi, kun osa paikallisista treenaa vuoden ympäri t-paidassa ja shortseissa, kun itse jo marraskuun puolivälissä vedin kahta pitkähihaista päällekkäin. Lumisade on päässyt kerran yllättämään kesken harjoitusten mutta muuten on tasaisen varmasti päästy treenaamaan vesisateessa. 

Paikallista sisäistä sarjaa kutsutaan ’Sapphire Series’ ja koko maassa pelataan ainoastaan 7 vs 7 -pelimuotoa. Toisin kuin aiempina vuosina Birmingham Lions on ilmoittautunut kahdella joukkueella. Näistä ensimmäinen joukkue pelaa 1. divaria ja kakkosjoukkue 2. divaria. Itse pääsin ykkösjoukkueen matkaan. Pelit järjestetään turnauksina eli kukin joukkue pelaa kaksi peliä päivän aikana. Ensimmäiset pelit ovat 15.12.2018 kummallakin joukkueella. Sisäinen sarja loppuu maaliskuussa, minkä jälkeen Lionsit siirtyvät pelaamaan 11 vs 11 – pelimuodossa ulkomaalaisia joukkueita vastaan. Tällä hetkellä on ainakin tiedossa pelimatka Ruotsiin Arlanda Jetsien huostaan maaliskuussa, huhtikuussa saksalaisia vastaan ottelu Ranskassa ja toisen saksalaisjoukkueen isännöinti täällä. Kausi päättyy toukokuussa, jolloin itsekin kuun lopussa palaan takaisin kotisuomeen ja sinivalkoinen vaihtuu toivottavasti takaisin keltamustaan.

Äärimmäisen kiitollinen olen kaikesta jefuperheeltäni tähän mennessä saamastani tuesta ja kannustuksesta, ilman teitä olisin tuskin tähän ollenkaan pystynyt.

Terveisin,

”Han”

Bouncersista sarjanousija – miehet 1. divisioonaan

Mikkeli Bouncersin miesten edustusjoukkue pelaa ensi kesänä amerikkalaisen jalkapallon ykkösdivisioonassa. Edustusjoukkue on pelannut useamman viime kauden miesten 2.divisioonaa, voittaen sen kerran ja sijoittumalla muillakin kerroilla heti voittajajoukkueen kantaan sarjataulukossa.

Ykkösdivisioonaan noususta on joukkueen sisäisesti ollut keskustelua muutamana viime kautena ja täten sarjanousu tuntuikin nyt enemmän kuin ajankohtaiselta. Äänestys sarjanoususta tehtiin pelaajien kesken, jonka tuloksen mukaisiin toimenpiteisiin niin joukkueen- kuin seuranjohtokin ilmoitti sitoutuvansa. Äänestyksen tulos oli huomattavan enemmistön saanut nousu 1.divisioonaan. 

Päätöksen takana varmuutta oli varmasti tuomassa myös se, että tulevassa 1.divisoonassa on tuttuja joukkueita, joita kaikkia vastaan olemme pelanneet eri sarjatasoilla. Täten Bouncers lähtee miesten 1.divisoonaan tavoitteellisesti haastamaan kaikkia joukkueita ja ansaitsemaan paikkansa tällä sarjatasolla jatkossakin. Ykkösdivisioonan ja kakkosdivisioonan suurimmaksi eroksi muodostuukin tuontipelaajat, joita 1.divisioonassa saa olla tuotuna myös Yhdysvalloista, joiden taitotasot ovat yleensä huomattavasti pidemmälle hiottuja.

Miesten edustusjoukkue lähteekin mukaan 1.divisioonaan täysin omalla rosterilla, johon on tarkoitus tuoda vähintään yksi yhdysvaltalainen pelaaja. Tämä on suuri harppaus mikkeliläisessä jenkkifutiksessa. Ensimmäistä kertaa koskaan tavoitteena on saada marssitettua kentälle vahvistuksena hankittu ulkomaalaispelaaja. Valmennusjohto onkin jo pitänyt tutkansa hyvässä vireessä ja tehnyt sopivia huomiota tuontipelaajia koskien. Nykyiset pelaajat valmistautuvat tulevaan, kovempaan kilpasarjaan uudella fokuksella ja suuremmalla kehittymisen tahdolla. Kuten alussa todettiin, on sarjanousu myös pelaajien kannalta oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Samalla tämä on suuri, ellei jopa suurin, kehitysaskel koko seuralle sen historian aikana. Pelkästään miesten 1.divisioonan ottelutapahtumakriteereiden kannalta, on seuralla suuri tahto saada samalla siirrettyä kaikki seuran joukkueiden ottelut Urpolan pyhätöstä lähemmäksi kaupungin keskustaa. Tämä mahdollistaisi kriteereiden täyttymisen ottelutapahtumien osalta, sekä soisi loistavat mahdollisuudet kokonaan uudenlaisien ottelutapahtumien järjestämisen. Tällä kaikella saataisiin lisää näkyvyyttä, tunnettuutta, harrastajia ja katsojia lajin pariin. 

Bouncersin junioritoimintaa tullaan lisäksi tehostamaan entisestään, jotta pystytään varmistamaan hyvä kehitys ja pelaajapolku tulevaisuuden urheilijoiksi kasvaville nuorille. Tällä hetkellä haussa on 10-15 vuotiaat tytöt ja pojat, mutta harrastajamäärien kasvaessa mahdollisuudet muodostaa omia, tai yhdistelmäjoukkueita eri ikäisistä nuorista tulee varmasti olemaan ajankohtainen. Haluamme olla mukana muiden joukkuelajien rinnalla tarjoamassa varsin varteenotettavaa harrastusta. Lajissa tarvitaan monenlaisia taitoja, vahvuutta, ketteryyttä, pituutta, jopa sen vähyyttä – jokaiselle löytyy oma pelipaikkansa. Pyrkimyksenä on myös pitää harrastus mahdollisimman edullisena.

Tänä vuonna on Bouncersin 10-vuotis juhlavuosi, mikä sekin osuu hienosti siihen että sekä naisten että miesten edustusjoukkueet pelaavat molemmat samalla sarjatasolla, 1.divisioonassa. Tulevan vuoden haasteet tullaankin selättämään vahvana seurayhteisönä ja joukkueiden saumattomalla yhteistyöllä. Juhlavuoden kunniaksi Bouncers pyrkiikin entisestään tehostamaan lajitietoisuutta ja keskustelua omassa kotikaupungissaan ja sen ympäristössä. Tarkoituksena on pystyä jalkauttamaan joukkueiden pelaajia ja seuran tekijöitä erilaisiin tapahtumiin ja tempauksiin, näkymään paremmin paikallisessa mediassa, somessa ja muissa viestintäkanavissa tehokkaammin kuin aiemmin. Bouncersille yhteisöllisyys onkin yksi seuran kulmakivistä, jonka pohjalta kaikkea kehitystyötä johdetaan.

 


Sinustako jenkkifutaaja?

Yhteydenottolomake tähän